"…on olemassa yksi olento, jonka olemassaolo edeltää olemusta, olento, joka on olemassa jo ennen kuin sitä voidaan käsittein määritellä. Tämä olento on ihminen..Oleminen alkaa vasta myöhemmin ja hänestä tulee se mitä hän itsestään tekee…Ihminen on, ei ainoastaan sellainen miksi hän itsensä käsittää, vaan myös sitä mitä hän tahtoo olla, sellainen minä hän itseään pitää ollessaan olemassa, sitten kun olemassaoloa kohti syöksyvä laine saavuttaa rannan: ihminen on vain mitä hän itsestään tekee."
"Olosuhteista, paikasta ja ajasta riippumatta ihminen on vapaa valitsemaan itsensä petturina tai sankarina, pelkurina tai voittajana. Jumalten edessä, kuoleman tai tyrannien edessä meille jää tämä yksi varma asia, riemuitsevana tai ahdistavana: meidän vapautemme."
Joo. Tällainen sattui eteeni tuolla netin syövereissä. Teininä lueskelin paljon Sartrea ja olin kiinnostunut eksistentialismista. Ja olen kyllä edelleen samoilla jäljillä hänen kanssaan siitä, että ihminen omilla valinnoillaan määrittelee itsensä. Hmmm.. yritin keksiä vielä jotain järkevää sanottavaa, mutta
eiköhän tässä tullut tärkein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti