

Vahinko siis toki, mutta poskeen jäi jäljet... Digi ja Ossi riehui keskenään niin, etteivät huomanneet Vilmaa ja Ossi peruutti Vilman päälle.
Lapsiperheen arkea ja juhlaa! Tarinaa äidin kertomana, pääosassa useimmiten rakkaat tyttäremme, esikoinen 07/2007 ja 02/2009 syntynyt pikkurinsessa. Menossa mukana myös aviomies ja kaks tahvo-koiraa. Huhtikuussa 2008 saavutimme jälleen yhden rajapyykin elämässämme, kun pääsimme muuttamaan etelän "oravanpyörästä" tänne, missä vielä on neljä vuoden aikaa eikä tietoa neljän ruuhkasta.
4 kommenttia:
Voi leppanaa. Tuliko isot itkut? Mut nyt kuvassa näyttää kaikki olevan taas hyvin.Mitä lie selittääkään kuvassa nro 2? :)
Tosi pienillä itkuilla selvittiin. Ekaks luulinkin, että Ossi vaan istahti olkapään päälle ja siitä pelästyi. Jotain tuo näyttää kovasti komentavan tuossa toisessa kuvassa ;)Varmaan, että älä nyt taas räpsi sen salamavalon kanssa :D
Oijoi kaikkea sattuu, no hyvä ettei pahemmin.Hyviä kuvia kuitenkin,vaikka vähän naarmuja onkin.Terv.mummi
Niin hyvä että otit muistoksi ensimmäiset nirhamat -kuvan.
Lähetä kommentti