Digi pelästytti eilen illalla kunnolla. Normaaliin tapaan Hannu otti Ossin hihnassa iltapissalle ja Digi saa tulla vapaana. Heti kun ovi oli avattu, syöksyi jonnekin, eikä tullut vaikka kuinka huusi. Se on ollut täällä kovin peloissaan jostain syystä; napsuu ja kopisee kojeet ja laitteet. Hannu huuteli sitä aikansa, mitään ei näkynyt tai kuulunut. Vasta kun kävelin tuonne pimeään takapihan metsään ja juttelin rauhoittavasti "metsälle" niin sieltä jostain luimisteli kotiin. Täytyy Digin olla tooodella peloissaan, jos mieluummin on yksin pimeässä metsässä (pelkää sielläkin) kuin kotona. Huh. Ei parane päästää toista enää vapaaksi.
Vilman kanssa oltiin muskarissa ja iltapäivällä rinkkalenkkeiltiin. Jotenkin on nyt Vilma ollut tänään vähän huonolla tuulella ja minä taas tosi väsynyt. Täytyis tänään yrittää päästä ajoissa nukkuun. Huomenna mennään lenkkikaverin kanssa ulkoileen (sovittiin tänään muskarissa) ja jos aikataulut menee hyvin niin käydään kaupungilla Hannun kanssa lounaalla.
Kohta on sitten meilläkin 1-vuotis hääpäivä. Uskomatonta, kuinka aika menee nopeasti! Samana päivänä tulee täyteen 5 vuotta yhteiseloa. Vastahan me tavattiin :) Jos tuolloin päästäisiin käyttämään Hannun voittama kolmen ruokalajin illallinen, niin olis jees. Ei varmaan olosuhteiden pakosta (= rahattomuudesta johtuen) sen kummemmin juhlisteta. Tuosta tulikin mieleeni, että sain Hannulta YstävänPäivälahjaksi aivan ihanan Kalevala-kaulakorun; kielon. Se on tosi kaunis ja ihan mun näköinen. Ihanaa, kun välillä muistetaan, vaikka ne arjen pienet jutut onkin tärkeimpiä. On mulla ihana mies <3
Huoh. Nyt on sitten hukassa se kaapeli millä kuvia siirretään. Saas nähdä, koska saan taas kuvia tänne...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kyllä on hyvä mies sulla kun pitää noin hyvänään - no en mäkään valittele, vaikka ollaankin usein semmonen taistelupari (molemmat ollaan leijonia nääs)ja ystävänpäiväkin unohtui(kummaltakin). Muistan vaan niin elävästi kun pikku-Hantta huuteli oman huoneensa sängynpohjalta äitilleen, jota kutsui nimeltään: "H*****ee, teeppä minulle voeeleeipää!"
Mitä tuo tarkoitti? En muista! En ainakaan tunnusta.No samanlainen on ollut kun isänsä.Mutta kaippa on oppinut Miian kans toimimaan.Harmittelin Digiä mikä sillä oikein on ?Tunteeko itsensä ulkopuoliseksi ja´että onko "liikaa" perheessä,Kun ensin tuli Ossi ja sitten Vilma ja hän nyt olis liikaa.Kyllä me voitais Digi ottaa "ainokaiseksi" jos ei muuten rauhotu.tv.mummi
Mäkin ajattelin tuosta Digistä, että jos ei ole saanut tarpeeksi huomiota. Onhan se aina ollut vähän säikky, mutta jos se ei viihdy, niin voisi tosiaan mummin ehdotus olla aika hyvä ratkaisu. Eteenkin jos päätätte lähteä sinne suunnalle ihan kokonaan.
Me ei myöskään muistettu ystävänpäivää. Tai mä kyllä muistutin edellisenä iltana Jörkalle siitä, mutta sitten en itsekään ehtinyt kauppaan, eikä se sitten myös ollut omalta osaltaan muistanut mua. Että ihan tasan meni. Enkä olettanutkaan sen muistavan. Ainoa tapa on mennä kauppaan ja lähettää se varta vasten hakemaan jokin "yllätys" mulle. Ei kovinkaan spontaania.. Mutta on siinä hyviäkin puolia :-)
Joo, mä oon opettanut Hannun tavoille :) No heh heh... Kyllä me välillä molemmat täällä "passuutetaan" toisiamme, mutta ihan puolin ja toisin.
Digistä; onhan tuo ruvennut kovin "itsenäiseksi" nyt Vilman syntymän jälkeen. Jotenkin en kuitenkaan usko, että kuvittelee täällä liikaa olevansa, kun ei se aina ole tuollainen. KOva tuuli ja kylmyys alkaa täällä aiheuttaan kaikenlaisia naksumisia ja silloin tällaista ongelmaa on. Kyllähän Digi varmasti mahtavan paikan mummilasta saisi, mutta eipä sitä voi millään ekasta "lapsestaan" luopua.
Mä luovuin Emma-bokserista eksän vanhemmille. Se on kyllä kieltämättä tosi vaikea päätös. Ja vielä vaikeammaksi sen teki se, etten tosiaan sitä saanut enää nähdä käytännössä ollenkaan. Mutta tiedän, että sillä on hyvät oltavat siellä, joten luovuin suht helposti siitä, kun itse asuin silloin pienessä yksiössä. Roosa korvasi Emman paikan, mutta ikävä on välillä edelleen, eteenkin unissa.
Mutta jos noi Digin "oikut" ovat vain väliaikaisia, niin ei silloin tarvi antaa pois tietenkään. Mutta siinä vaiheessa, kun huomaa, että sen olisi parempi muualla, niin voi miettiä sitä.
Lähetä kommentti