Leipomuksia

Meille tulee vieraita tänään ja huomenna. Siksi innostuin leipomaan vähän, kun siitä kovasti tykkään, mutta itselle ei tule leivottua juuri lainkaan, koska Hannu on melko huono syömään mitään leivonnaisia, joten niitä tulis sitten itse vaan naposteltua. Ehkä sitten, kun on isompi perhe (Vilma voi syödä samoja ruokia) tulee leivottua enemmän. Ruoat kyllä teen yleensä aina itse, tai kyllä Hannukin välillä laittaa. Meillä syödään tosi harvoin eineksiä. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta kun kerran molemmat tykkäävät itse tehdä, niin mikäs siinä. Ei tule ainakaan piilosuolaa ja  -rasvaa, vaan ihan itse tietää mitä on tullut laitettua :)
Eilen illalla tein vadelmajuustokakun hyytymään valmiiksi; tein sellaisen ekaa kertaa Hannun synttäreille, ja se oli niin hyvää, että halusin tehdä uusiks. Samaa ohjetta en kyllä enää löytänyt, mutta toivotaan, että tuli vastaava. Nyt aamulla olen tehnyt yhden suolaisen kinkkupiirakan, ja tarkoitus olis vielä tehdä mun lemppari kuivakakku; mokkakakku. Huomenna sitten ajattelin kokeilla uutta ohjetta, pekoni-sipulipiirakkaa. Kuulostaa tosi hyvältä, ja epäterveelliseltä.

Lisäks ostin pillimehuja ja jäätelökakkua lapsia varten. Mietin, että en viitsi tarjota tuota kloorivettä (varsinkaan) lapsille, vaikka sitä itse jo juonkin. Vilmalle ostin kaupasta 5L vesikanisterin, josta tehdään neidin puurot ja juodaan vesihuikat. Just siitä kyllä oli tutkimus, että nuo lähdevedet on paljon "likaisempia" kuin puhdas raanavesi, mutta ehkäpä parempi näin päin kuitenkin, kun klooritaso on vielä 2,5 yksikköä verrattuna normaaliin 0,3:een. Maaliskuun puoliväliin mennessä laskevat tuon klooritason pikkuhiljaa tuohon normaaliin tasoon. Ei siis tarvitse onneksi Vilman kanssa käydä enää kovin kauaa porukoilla kylvyssä. Helposti venyy viikon mittaisiksi nuo kylpytauot, kun erikseen tarvitsee lähteä.

Vilmalla oli viime yönä hulinat. Ei mitenkään itkeskellyt tai mitään, mutta vaelsi ympäri sänkyä ja potkiskeli hulluna. Hannua oli kuulemma tällä kertaa raapinut ja potkinut; antoi äidin nukkua välillä rauhassa :) Kun aamuviiden aikaan heräsin, Vilma oli poikittain sängyssä aivan Hannun takaraivossa kiinni, ja me molemmat aikuiset siis pienessä tilassa molemmissa reunoissa. Täytyis kerätä voimia kyllä nyt niin, että jaksais pysytellä hereillä yösyöttöjen ajan, ja siirtää neiti järjestelmällisesti omaan pinnasänkyyn unille. Paranis varmaan kaikkien unenlaatu huomattavasti. On siinä myös se aspekti, ettei tuon likan tarvis ekana pudota sängystä, ennen kuin saadaan aikaiseks vierottaa se tuosta väliin nukuttamisesta...