Muutettu on, ja nettikin taas toimii

No niin. Tänään saatiin netti toimintaan. Saunalahti oli kyllä kytkenyt ajallaan, mutta talon sähkötyöt tehnyt yritys oli laittanut vääränlaisen kaapelin. Pari ekaa päivää pimennossa oli melko tympeää (varsinkin kun kovasti halus kuulla Lauran ja heidän perheen kuulumisia), mutta sitten alkoi mennä rutiinilla...
Lauantain matka alkoi iskän kyydissä rautatieasemalle, mukana oli myös äiti ja Ville-Matti, jotka lähtivät samoihin aikoihin, mutta Helsinkiin päin. Junamatka meni mukavasti, Vilma nukkui kahdet tirsat sylissä; harmi vaan kun ei ollut leikkivaunua. IC:ssä on, mutta näköjään Pendolinossa ei. Mutta menihän tuo nopsaan, treelta Ouluun vaivaiset 4,5 tuntia. Sen verran sanottakoon perjantain muuttopäivästä vielä, että ainahan siinä jossain vaiheessa usko loppuu, kun tavaraa tulee joka paikasta vastaan, vaikka oli niitä tavaroita etukäteenkin pakattu. Hannu joukkuekavereineen roudas kaikki painavat, ja Ville-Mattikin ehti koulupäivän jälkeen apuun. Oli kyllä tosi isona apuna. Ja niin oli myös Jussi, joka katsoi vilmaa monta tuntia. Tietysti paikalla oli myös äiti ja isä, joten apujoukkoja oli onneksi paikalla. Ilman ei oltais selvitty Jäi sinne silti vielä siivottavaa ja kaikenlaista tavaraa, varsinkin varastoon. nyt joutuu äiti menee sinne siivoileen ennen ylihuomista ensiesittelyä ja mummikin on luvannut ensi viikolla tulla avuksi, ikkunoita pesemään ja sellaista. Mahtavaa, että on tuollaiset apujoukot, muuten näyttöjä olis kyllä täytynyt siirtää tai sitten tilata kallis siivooja. Rahaa ei tällä hetkellä tule ovista ja ikkunoista, kun tän kuun alussa alkoi se hoitovapaa, 250€ kuussa. Jee. 

Lauantaina oltiin sitten joskus 4-5 aikaan Kuusamossa, ja päästiin valmiiseen pöytään anopille. Käytiin tsekkaamassa paikat ruoan jälkee uudessa asunnossa ja päädyttiin ratkaisuun, että aloitetaan muutto vasta sunnuntaina. Ihan hyvä ratkaisu. siinä sitten saunottiin Hannelen ja Timon luona, ja mentiin melko ajoissa nukkuun. Sitten kommenttia asunnosta. Uus on aina uus,niin hyvässä kuin pahassa.. jotenkin hengetöntä, kun muuttaa vanhasta rintsikasta tällaiseen kokovalkoiseen asuntoon.Avaraa oli kyllä, kun huoneet oli tyhjät, mutta kun nämä meidän massiivikalusteet saatiin sisään, niin sumppuhan siitä lähes tuli. No ei nyt ihan. Tosi iso pettymys oli se, että täällä ei ole astianpesukonetta (kylläkin sille varattu kaappi, joka muuttuu helposti apk:n aukoksi) eikä pakastinta! Siis ei edes lokeroa! Siitä oon kyllä ollut ihan järkyttynyt, vaikka en nyt mikään marjanpoimija olekaan. Tai no joo, marjoja kyllä syön lähes päivittäin, mutta poimin ne kaupan pakastealtaasta.. ei siis edes jätskiä, keittojuureksia tms voi säilyttä. Huh, kun sunnuntaina mennään kirjoittaan vuokrasopimus, täytyy kyllä kysäistä, ovatko aikoneet pakastinta hommata. Jos eivät niin kaippa se täytyy sitten itse. Ilman astianpesukonetta olen ajatellut yritttää tulla toimeen, saas nähdä kuinka pian menee hermot. Ja oli sekin mun mielestä omituista, että uuteen asuntoon ei olla laitettu keraamista liettä, kun muuten kaikki on vimpan päälle ajateltu. Iso plussa paljosta kaappitilasta ja isosta "aikuisten makuuhuoneesta". Niin ja kahdesta vessasta ja kahdesta lasitetusta parvekkeesta. Ne on kesällä ihan
 ekstrahuoneita. ihanan valoisa asunto ja näköala Rukalle ja "Cityyn".

Vilma on sopeutunut melko hyvin. Ollaan päivittäin käyty pitkiä ulkoilu/kauppareissuja, ja ei oo ikinä hermostunut *kop kop*, mutta unet on kyllä kärsineet tästä valoisuudesta. Heti ekana rynnättiin pimennysverhokaupoille, mutta eihän näihin isoihin ikkunoihin standardikoot sovi.. verhot sitten ostettiin, tai oikeastaa verhokangas, josta Hannele sitten ompeli meille verhot. Mutta eihän ne tietenkään samalla tavalla pimennä. Valintatalon kassa sanoi tänään, että Koillismaan lasista vois saada ;) On täällä puheliasta ja ystävällistä porukkaa, varsinkin kun pikkulikan kanssa kulkee. Koirat tykkää myös täällä olla, vaikka kyllähän ne nyt joutuu lähinnä tielenkeille. Digillä alkoi sopivasti juoksuaika, ja mä ostin sille tosi nolot vaaleenpunaiset pitsipöksyt.. heh.

Mitäs vielä.. koko ajan on vähän varpaillaan, kun asuu toisen (yksityisen) omistamassa uudessa asunnossa, ettei vaan jäis pahoja jälkiä minnekkään. Toki normaali elämisen merkkejä tulee varmasti.. ai niin, ja se ilouutinen tuli jo viime perjantaina, että mun keskenmenossa ei ollut kyse rypäleraskaudesta, joten ei tullut mitään vauvantekokarensseja, paitsi sen verran että elimistö palautuu toimenpiteestä, eli 1-2kk. ja sitten täällä avautuu yks kansainvälisen kaupan myyjän paikka (rukalle, ohjelmapalveluyritykseen) syksyllä, ja toiveikkaana ja hieman suhteilla (kaks tuttua töissä) aion sinne hakea. Tosin vielä enemmään kiinnostais pankin asiakasneuvojan paikka, mutta se pitäis vastaanottaa nopealla aikataululla, joten en taida edes hakea. Mun on PAKKO tehdä se päättötyö... nyt ei enää aivoissa liiku mitään, vaikka puolet jutuista jäi todennäköisesti kirjoittamatta, eipä muuta kuin hyvät yöt ja kauniita unia- Pusipusi :)