Alkuviikosta laittoivat sähköpostia, että valinta ei kohdistunut minuun. Ei mahda mitään, ainoastaan se vähän harmittaa, että jätin sitten hakematta paikallisosuuspankkiin, joka tänne avataan, koska ajattelin Osuuspankin olevan mukavampi työpaikka (niinkuin varmasti olisi ollutkin). No, nyt sitten odotellaan tärppääkö Kuusamo Hirsitalot tai olen myös rukalle hakenut yhteen määräaikaiseen tehtävään, jonka hakuaika päättyy tämän viikon lopussa.
Koska lapsesta voi sanoa, että se osaa kävellä? Typerä kysymys.. Vilma nykyään osaa kävellä jo pitkiä matkoja, mutta välillä edelleen kontataan. Yleensä mennään yhdistelmäliikkeillä :) Eli ensin jompaa kumpaa ja sitten vaihdetaan. Kengät jalassa ei osaa vielä kävellä ja sekös harmittaa ulkona. Tänään näyttäisi olevan melko mukava keli ulkona; toivottavasti jatkuu näin niin päästään ulkoileen. Keskiviikko jouduttiin kokonaan kökkiin sisätiloissa, kun oli niin huono keli, eilen jo sentään lähdettiin ulos heti aamusta vaikka vähän tihrustikin vettä. No niin, mutta juttu jatkuu myöhemmin, koska neiti heräili unilta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Peukut ovat täällä pystyssä, että saisit sen talo-työn! Kyllä mun mielestä voit sanoa, että Vilma osaa kävellä, jos on jo sisällä kävellyt pitempiä pätkiä. Toinen asia on sitten, käveleekö hän koko ajan - mutta osaa ainakin :-)
Kyllä minustakin kävelee jo. Moni lapsi konttaa tai ryömii vielä pitkään sen jälkeen kun on oppinut kävelemään. Kiva kun on kesä edessä niin saa Vilma harjoitella kesäkengillä kävelemään ulkona, ettei tarvi saappaissa oppia. Varmaan mukavampi. Ja paljain jaloinkin voi kävellä kesällä. Meidän Vilholla on kyllä niin kaukana vielä tuo kävely. Tuntuu että kaikkea se yrittää, mutta vaatii HIRVEESTI harjoitusta ennen kuin kroppa tottelee. Mutta taitaa tuo painokin pikkusen vaikuttaa. No ei se mitään, täällä harjoitellaan innolla kiipemistä ja istumista:)
Toivottavasti hirsitalot tärppää!
:) Meidän likka siis osaa kävellä! *heh*
Tänään käveli jo kengät jalassa ulkonakin ja voi sitä onnea. Vilholla tulee kaikki ajallaan, hienoa että jaksaa opetella! Jotkut vetää veltoksi ja kiukustuvat, kun ei heti onnistu. Sieltä se lähtee!
Hui! Voin jo kuvitella sitä menoa kun tajuaa että pääsee omilla jaloillaan eteenpäin! Mikä riemu siitä syntyy! Hienoa Vilma!
Lähetä kommentti