Hannu testaili Hanken uutta digijärkkäriä, tässäpä pari kuvaa. Maisemakuvista ja liikkuvista objekteista huomaa parhaiten eron tavallisen digikameran ja digijärkkärin välillä, esim. Digistä ei olis ikinä saanu tuollaista kuvaa normikameralla (paitsi ehkä vahingossa). Hankke ja Vilma tuossa yhdessä kuvassa maistelevat mustikoita...
Eilinen uintireissu oli aika katastrofi.. kävin yksin hallissa ja uin kilometrin.. vatsa vetäs tuon jälkeen ihan kivikovaksi ja taju meinas lähteä illan aikana useaan otteeseen.. täytyy varmaan ottaa seuraavalla kerralla vähän rauhallisemmin.. oon aika nopea uimaan (siis ihan sammakkoa kylläkin) ja tahtia on aika vaikea hidastaa.
Vilma taitaa olla allerginen lohelle; eilen taas pitkästä aikaa kokeilin sitä ja heti tänään oli pylly ihan tulipunaista ihottumaa täynnä. Muista kaloista ei ole tullut samaa efektiä, eli jatketaan niiden syöntiä, mutta jätetään lohi toistaiseksi edelleen pois kuvioista. Oon yrittänyt nyt opettaa Vilmaa syömään itse, mutta on se aika epätoivoista touhua vielä. Jos joskus se lusikka meneekin suuhun, niin harvoin ne siinä olevat ruoat kuitenkaan. Jatketaan kuitenkin ihan harjoituksen vuoksi, olis kiva jos neiti oppis syömään ennenkuin vauva saapuu taloon. Pottaharjoitukset olen jättänyt vähemmälle, koska se on niin vastenmielistä touhua tytölle eikä sinne pottaan olla vielä ikinä saatu mitään aikaiseksi. Täytyy odottaa jonkinnäköistä herkkyyskautta, monillahan se tulee vasta noin 2-vuotiaasta alkaen. Joka päivä on nyt silti tavoitteena istahtaa siihen potalle edes kerran, että paikka tulee tutuksi.
Neiti on nyt ryhtynyt kovasti kiipeilemään, pääsee jo nykyään tuoleille ja pöydille ja sohvalle yms.. on tainnut venähtää melko paljon pituutta, kun ylettyy jo ihan ylälaatikoihinkin, ja siellä kun on kaikki veitset ja sakset yms niin varuillaan saa olla.
On sellainen touhutiina tuo neiti että koko ajan sais olla kieltämässä, jos haluais paikat pitää ojennuksessa. Oon kuitenkin lukenut niin paljon toisenlaisista kasvatusmenetelmistä ja niiden eduista, että olen jättänyt kieltämisen (=varsinaisen EI-sanan käytön) vain oikeisiin vaaratilanteisiin, esim. jos laittaa hellan päälle yms oikeasti vaarallista. JOs joka asiaa vaan kieltää niin kyllähän se teho sille sanalle on pyöreä nolla puhumattakaan siitä, että lapsen luontainen uteliaisuus ja siitä kumpuava itsetuntemus ja -varmuus kärsii kovasti. Tämä vaatii tietenkin sen, että koti on järjestetty mahdollisimman lapsiystävälliseksi, eli vaaralliset esineet ovat neidin ulottumattomissa. Vilma kun menee tekemään jotain kiellettyä niin ohjaan sen vaan muihin touhuihin tai yritän kehujen avulla saada toimimaan toiveiden mukaisesti, esim. avaa roskiksen --> pyydän laittamaan roskiksen kiinni --> tottelee --> kehun reippaaksi tytöksi.. Muutenkin positiivisuuden kautta saa niin paljon parempia tuloksia kuin kieltämällä, vaikkapa likka joskus alkoi lyödä, niin jos sitä kielsi löi vain uudestaan ja uudestaan ja samalla nauroi (jee, saan huomiota!!), mutta sitten kun käänsikin vaan asian niin, että "kuinka Vilma osaa nätisti silittää" niin jopas yhtäkkiä vaihtuikin läiskiminen silitykseksi :) Oon niin tyytyväinen näistä tuloksista, ja silti en mielestäni ole antamassa tytölle mitään vapaata kasvatusta, vaan samalla kuitenkin koko ajan oppii tekemisistään. Jos nyt muutama laatikon sisältö on purettuna lattialle, niin mitä sitten :) Näin meillä, on toiminut hyvin. Kukin tekee asiat niinkuin parhaaksi näkee. Mistähän tääkin juttu lähti liikkeelle :)
Nyt toivottelen hyvät yöt!
2 kommenttia:
EI-sana on niin ehdoton sana, että jos sitä käyttää niin pitäis olla niin määrätietoinen, että ei sit koskaan anna periks vaan aina kun sanoo ei niin menee ja ottaa pois "pahanteosta" ja ei pitäis aina olla ei eikä sit joskus sallittua... Meikäläisellekin sopii paremmin se, että antaa rauhassa tutkiskella paikkoja ja siivoo pahimmat vaaratekijät pois sitä mukaa kun niitä ilmaantuu. Ruokapöydässä on ehkä liikaa tullu käytettyä tota ei-sanaa silloin ruoka ja juomapurkki lentää aina lattialle.Pitäis siihen keksiä joku juttu... Nyt olen yrittänyt alkaa ein sijasta sanomaan "ei heittää" (Vilho tykkää heittää kaikkea kun sanoo, että "heittää". Ja "aijaijaijai" on vähän lepsumpi versio "eistä", se tarjoittaa, että "noin ei saisi tehdä, mutta äiti ei jaksa nyt niin hirveesti ojentaa, että viitsitkös lopettaa". Ihme kyllä se aika usein jättää sen siihen.
Tosiaankin niitä kasvatustapoja on niin monta kuin perhettäkin, mutta mäkin olen ehdottomasti noiden "vaihtoehtoisten" tapojen kannalla (ainakin vielä:)
Kiva nähdä ekat kuvat järkkäristä.Hyvät on!
Lähetä kommentti