torstai 6. marraskuuta 2008

Synttäreitä ja tulipas paljon muutakin vuodatusta..

Marraskuussa on kyllä monta synttäriä. Siis tässä lähipiirissä. Timo tosiaan täytti vuosia 1.pvä ja tänään on isän synttärit. 17.11. on äidin pyöreet bileet, tosin viettävät niitä Aasian lämmössä ja tuona samana päivänä on monet muutkin synttärit; Laurankin :) (Lisäksi tuona päivänä on syntynyt kaverini vauva, kaverini Tampereelta ja oli niitä muitakin, nyt ei muistu...) Onnittelut joka tapauksessa kaikille!

Mitäs muuta. Hannu käväisi Helsingissä työreissulla ma-ke. Me käytiin Vilman kanssa tiistaina lastentarvikekirppiksellä, mistä tarttui matkaan Vilmalle talvitakki seuraavalle talvelle, ihana BettyBoob- hamonen ens kesäks ja vauvelille SuperGirl-huppariasu ja fleeceasu. Äitiyspakkauskin saapui ja oon kyllä tyytyväinen, että sen otin. On siinä niin paljon kotimaista, kivaa tavaraa. Vilma innoissaan heitteli niitä vaatteita sieltä laatikosta ja hoki "vauva, vauva, vauva!" Vilman toistaiseks pisin sana mitä yrittää sanoa on Hattiwatti; hauskankuuloista :D

Lunta on tullut tänne ehkä hieman lisää.. no ainakaan vanhat ei oo sulanu, vaikka asteet on käynyt plussan puolella. Onneks! Rukallakin on jo kaks rinnettä auki ja täks talveks avaavat Rukan ympärysreitin n. 10km, joka on siis valaistu latu ja sauvakävelyreitti. Täytyy kyllä käydä se tsekkaamassa heti, kun vauveli on ulkomaailmassa ja kunto antaa myöden, sinne ei uskalla lähteä vauva mahassa, kun ovat varoitelleet jo valmiiksi kovista ylä/alamäistä. Tuossa järvellä ajattelin kyllä käydä hiihtelemässä kunhan jää kantaa (järvi sai jääpeitteen jo tuossa viime viikolla, mutta on siellä vielä avonaisia kohtia, ja muutenkin varmaan max. 2cm se paksuus..) Oon kyllä niin onnellinen tästä talvesta, nyt taas tuntuu, että vois asua täällä vaikka aina! Mut sit kesällä kaipaan kyllä etelämpään, tai no ainakin meren rannalle ;) Vitsi, ollapa rikas ja asua kesät toisaalla ja talvet toisaalla...

Haaveilen myös omakotitalosta. Kukapa ei? Tai no on kai nykypäivänä paljon ihmisiä, jotka haluavat asua kerrostalossa ja onhan se ekologisesti ajatellen paljon parempi vaihtoehto. Viihdyn kyllä tässä asunnossa, mutta on ihan järkyttävää noiden koirien kanssa.. kun ei voi ikinä päästää vaan pihaan pissalle hätätilanteessa.. kauhistuttaa jo valmiiks Hannun seuraava työreissu, viimeisillään raskaana tai ihan pienen vauvan kanssa. Onneks noita reissuja ei oo usein. Asiaa ei pätkääkään helpota se, että ei noita koiria oikein voi mihinkään hoitoonkaan lykätä, kun Ossi on mikä on. Niin ihana koira kun se on ihmisille, sen kans on kauheeta ohittaa koira, puhumattakaan jostain äkkitilanteesta, et toinen koira vaikka tulee vapaana kohti. HUI! Ja kun sellainen ihminen joka ei sitä oo tottunut käsitteleen (tai isoja/vahvoja koiria yleensä), ei varmasti edes osaa tehdä tilanteessa mitään, jos se käy kiinni. Sillä on niin vahvat leuat, ettei sitä saa irti mitenkään repimällä.. en haluu edes ajatella... ja ihan normaalit päivätkin mua ahdistaa.. hannu vie koirat tuossa seiskan aikaan aamulla, ja aina kun Vilman kanssa puolen päivän aikaan niitä viedään, niillä on jo kova hätä. En haluis et joutuu "tassut ristissä" oottaan neljään, että pääsee pihalle.. mut helpommin sanottu kuin tehty lähteä Vilman ja pienen vauvan kanssa kahden koiran kanssa pihalle, varsinkaan talvella. Puhumattakaan, jos se täytyy tehdä kolme kertaa päivässä silloin kun Hannu on reissussa :O sitä pukemis/riisumisshowta, huh huh.. Mielenkiintoista tulloo, vaikka toki Hannele auttaa mitä töiltään pystyy. Nytkin kävi töiden jälkeen täällä tiistaina, että sain viedä koirat ilman Vilmaa kun oli niin karmee keli ulkona. Täytyy myöntää, että on käynyt mielessä Ossista luopuminen, ei pelkästään sen takia, että olis niin sanotusti vaivaks vaan ihan sen omaks parhaaks, jonnekin missä sais kunnon lenkkejä ja tarpeeks huomiota. Digin kun voi antaa aina hoitoon tarvittaessa. En mä silti pystyis Ossista oikeasti luopumaan, mutta kyllä joskus nyppii, kun tietää, paljonko helpompaa se arki olis,jos.. No, nämä on ollut meidän perheen ratkaisuja, ottaa kaks koiraa jne, niiden mukaan on elettävä.
Ja sitä tietysti kovasti toivon, että saatais se Nokian asunto myytyä, niin voitais kattoo sitä omakotitaloa. Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että vois ostaa talon Kuusamosta. Tai sitten Oulusta ;)

Raskausaika on ollut kyllä ihanaa, nyt kun pahoinvointi on ollut pitkään poissa. Toki välillä on ollut epämukavia tuntemuksia sellaisina päivinä, kun on koko ajan ollut liikkeellä (ja niitä on aika usein, en oikein osaa relata) ja toisaalta sitten taas tämä kotiäitiyden "vapaus" mennä sitten vaikka nukkumaan kun Vilmakin menee.. on tullut ehkä parit päikkärit otettua viikossa.. outoa, että voi tarpoa lumessa rattaiden ja koirien kanssa, jumpata yms, mutta ainoot kunnon supistukset oon saanut aikaan lattioiden pesemisellä. Siis imurointikin on ihan ok, mut se hinkkaaminen.. ja välillä kyllä edelleen "unohdan" olevani raskaana.. mietin tuossa yks ilta, kun tulin kotiin Vilman, kolmen kauppakassin ja äitiyspakkauksen kanssa, että olis sitä varmaan vähän vähemmänkin voinut kantaa kerralla :D Mutta mikäs siinä, kun ei tunnu pahalle. Melko aktiivinen lapsukainen tuolta on tulossa, ehkä hieman aktiivisempi on tuolla kohdussa kuin Vilma, tai sit vaan oon unohtanut. Ihanaa on myös se, että joudun harvoin nousemaan (vielä) yöllä pissalle ja Vilmakin on taas *kopkop* nukkunut yönsä läpi, joten olen saanut kunnolla levätä.

Ja valitusta vielä lopuks.. eilen oli ihan karsee päivä. Eka lähdettiin Vilman kans ulos, vein sen puistoon. No, siellä oli sen verran paljon lunta, että kaatuili vaan melkein joka askeleella ja hermostui täysin ja sai elämänsä ekan raivarin (vauva-ajan jälkeen). Veti ihan veteläks ja huusi vaan, ei auttanut, että laitoin rattaisiin tai vein käveleen auratulle tielle.. siinä sitten huusi niin kauan että päästiin kotiin.. no, rauhoituttuaan söi nakkikeittoa, ja kiitokseks siitä, että annoin Ossille keiton jämät, se oksensi kolme eri mattoa.. ja Vilma tietty oli kauheen kiinnostunut niistä oksennusläjistä enennkuin ehdin hätiin... huh huh. Jonkin verran oli huumorintaju koetuksella.

Mun muuten piti alunperin tulla vaan lisään pari kuvaa vilmasta lähdössä ulos, mutta tästä näköjään kehkeytyi jotain ihan muuta , heh...

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Älähän stressaa kyllä ne asiat hoituu,onhan meitä tässä lähellä ihmisiä jotka taatusti auttaa.Minä voin ottaa enemmän päivä vapaata sitten kun Hannulla on se viimehetken työmatka.Ja hätä tilassa Timo autta kyllä tarvittaessa usko pois.tv.Mummi

Unknown kirjoitti...

Tiedän kyllä. Silti välillä tulee aiheesta stressi...

Anonyymi kirjoitti...

Moiks! Mua välillä stressaa kans toi kurjat kelit/lapset yhdistelmä..
Mutta oon tehnyt jokaisen lapsen kohdalla alusta asti niin,jos siis ollut tarvista,että vauvan/pienimmän ollessa unilla koira ulos.(ja vastasyntynythän nukkuu valtaosan pvästä.Vauvan kasvettua saat jo kuviot rullaan paremmin.)Lenkittää ehtii myöhemminkin.Pääasia kuitenkin että pääsee tekeen hätänsä.Ja oon sitä mieltä että nukkuva vauva ei pinnasängystä muutaman minutin aikana mihinkään häviä :)

Meillähän nyt toki likoilla on sen verran ikäeroo,että Lindakin jo kattoo Minkan perään sen hetken kun Nalan päästän.Ellei sitten halua itse viedä,Nalan kun tiedät ni uskaltaa päästää Lindankin kanssa pikku kävelylle :)

Mutta eiköhän ne asiat siitä suju,muistat vaan että ei ne koirat siihen kuole jos joskus vähemmällä ulkoilulla on :)

*halitus*
-Sukima

Unknown kirjoitti...

Toi on kyllä totta, mitä Sukkanen kirjoitat :) Jotenkin vaan sitä tekee näistä asioista välillä hankalia. Mua ärsyttää eniten just se, että noi koirat on sellaisia, ettei niitä oikein voi antaa kenellekään. Ja toinen juttu on se, et Vilmakin on vielä niin pieni, että melkein sen pissatus"tauon" pitää olla silloin, kun molemmat sit nukkuu. :/ (nukkuukohan ne IKINÄ samaan aikaan..)

Vauvaa tosissaan voi hyvin jättää aluks siks muutamaks minuutiks yksikseen sänkyyn, ei se siihen kuole vaikka sattuis heräänkin... eiköhän tää tästä ;) On meille jo ehdotettu vaihtoakin, että saatais asua jonkun aikaa omakotitalossa, mut siinä taas tulee sit muunlaiset "ongelmat" vastaan ;)