Synnytyskertomus

Tässäpä tulloo kertomus, minkä kirjoittelin ihan paperille tuossa 11.2. päiväseltään. Sen verran kokoarviosta, kun siitä on ollut puhetta, että Kuusamossa ei varsinaista kokoarviota tehty lainkaan, koska en ollut "riskiryhmässä" (aiemmat isot vauvat, iso sf-mitta tms); jossain ultrassa vaan sanottiin, että jos kasvaa samaa rataa, niin on suurin piirtein samankokoinen kuin Vilma syntyessään..

jos nyt muutaman sanan sanoisi vielä tästä sairaala-arjesta, niin molemmat yöt on neiti nukkunut tosi kivasti, mutta päivällä on ollut vähän itkuista ja on ollut pitkiä pätkiä hereillä, joten valitettavasti en oo pystynyt/jaksanut vastata kaikkiin puheluihin; oon sitten käyttänyt ne ajat mitä neiti on ollut tyytyväisenä esim. suihkussa käyntiin ja lueskeluun, otin jopa pikkupäikkärit, vaikka tosiaan uni on maittanut molemmille yöllä. Paino on pahasti laskusuunnassa, vaikka neiti syö hyvin. En sitten tiedä, tuleeko tuolta tisuista tarpeeks tavaraa vielä. Ei tekis mieli lisämaitoa antaa, mutta ei toisaalta jäädä ekstrapäiväksi tännekään painonlaskun takia.. täytyy seurata tämä päivä tilannetta. Nyt siihen kertomukseen.

Kaiken alku:

8.2.09: Kävin 2 kertaa akupunktiossa, josta siis supistukset selkeästi lähtivät liikkeelle. Sitä ennen kun ei ollut mitään tuntemuksia...

9.2.09: Soitan klo 11 aikaan neuvolan terkalle ja kysyn mitä mieltä hän on tarkastuskäynnistä synnytysosastolla Kuusamossa, kun supistuksia on tullut säännöllisesti yöstä alkaen, vaikka eivät ole kipeitä. on sitä mieltä, että kannattaa käydä, koska olen toisen lapsen synnyttäjä.

Klo 14 käyrille, joka piirtää supistukset noin 10 min välein. Kätilö lähettäisi heti Ouluun, mutta puhun lisäaikaa kotonaoloon, koska ei tunnu yhtään synnytykseltä.. Lastenhoitokuvioihin yms vedoten lähdetään takaisin kotiin ja luvataan käydä näytillä vielä ennen hänen työvuoronsa loppua klo 20.

Klo 18 menen akupunktioon, josta klo 19 käyrille terveyskeskukseen. Taas lähettäisivät heti Ouluun, mutta koska 2. lähdön (ei-niin-kiireellisiä tapauksia varten) ambulanssit ovat molemmat Oulussa, saan vielä lisäaikaa olla kotona. Mennään siis hampurilaiselle kotiin ja saan vielä laittaa Vilman nukkuun :)

Klo 22 käyrille ja siitä klo 23 kohti Oulua ambulanssissa körötellen. Melkein hävetti siellä loikoilla, kun mietti että jos jollain oikeasti on hätä.. ite vaan nukahtelin ja laskeskelin, että supistukset saattoi tulla jopa harvemmin kuin aiemmin. Eikä tehnyt kipeätä vieläkään.

10.2.2009

01:30 Pääsen tutkimuksiin Oulussa. Hämmästys on suuri, kun oven tulee avaamaan sama kätilö, joka auttoi Vilman maailmaan Vammalassa 2007!! Valitettavasti ei häntä saada kätilöksi, mutta onneksi synnytyshuoneita on vapaana, ja pääsemme nukkumaan n.klo 03 huoneeseen, jossa on Hannullekin oma sänky. Sitä ennen käyränajoa yms normaaleja "synnytysrutiineita". N. klo 05 supistuksia tulee edelleen noin 10 min välein, mutta ovat muuttuneet sen verran napakoiksi, että pyydän särkylääkkeen. Siis ihan perus-panadolin, ja sillä sitten nukunkin klo 8 asti, kun aamun kätilö tulee ilmoittamaan, että synnyttämään on kova ruuhka ja meidän täytyy lähteä osastolle odottamaan vuoroa. Kohdunsuun tilanne ei ole edistynyt, edelleen 4cm auki ja kanavaa 1cm jäljellä. Käyrää kuitenkin vielä ajetaan, ja saan aamiaista.

Klo 10 aikaan osastolle 11, jossa käyn suihkussa. Sitten lähdetään kanttiiniin, että tulee vähän "liikuntaa" ja Hannu saa aamiaista. Supistuksia tulee 8-15 min välein, ovat jo semi-kipeitä, niin että täytyy aina pysähtyä ja hengitellä... eivät edelleenkään tihene. Hannu lähtee Ouluun hoitaan asioita ja syömään klo 12.30, kun osastolla alkaa lounastarjoilu. Klo 14, kun Hannu tulee takaisin, minut laitetaan juuri käyrille, kun alkaa supistukset oleen tosi kipeitä ja joka kerta oksettaa... Hannu käy sitten vielä sillä välin katsomassa työkaveriaan ja hänen vaimoaan, jotka ovat juuri kotiutumassa uuden tulokkaan kanssa. Kohdunsuun tilanne tutkitaan ja annetaan peräruiske. Kanava on hävinnyt ja kohdunsuu on auennut lisää noin 1cm ja tullut joustavaksi. Kohtu on kääntynyt "suoraan linjaan", kun aiemmin se oli takana. On aika siirtyä synnytyssaliin.

Siinä sitten puhelen kätilölle, että varmaan kannattaisi ottaa joku kivunlievitys, kun supistukset on niin kovia, että väksin jännittää, vaikka just pitäis rentoutua, että paikat aukee... N. klo 16 on juuri tulossa anestesialääkäri kierrokselle, joten päädyn ottamaan epiduraalin. Kadun päätöstä jo ennen laittoa, koska ammekin olis ollut käytössä, mutta paluuta ei ole, kun minut on jo valmisteltu epiduraalia varten... Vielä enemmän alkoi sitten harmittaa, kun ei se toiminut, eli ilmeisesti meni väärään paikkaan. Olin siinä sitten "vanginnut" itseni sänkyyn (epiduraali vaatii tippapulloa, ja muutenkin letkuissa oloa, joten ei voi liikkua normaalisti). Hankaluuksia oli sen laittamisessa, joten kätilö sanoikin sitten, että jos vielä synnytän niin ei varmaan kannata enää edes yrittää, kun ei Vilmastakaan onnistunut.

Tässä vaiheessa tuntui, että koko ajan oli supistus päällä ja olo oli tuskainen.. ei kuitenkaan mitään sellaista, kuin Vilmasta ne oksitosiinilla höystetyt supistukset.Kohdunkaulan puudute laitettiin joskus viiden jälkeen, ja se helpottikin ihan mukavasti. Kyllä huomaa kuinka rentoutuminen auttaa, kun muutaman supistuksen jälkeen menikin sitten jo lapsivedet eikä aikaakaan, kun alkoi tuntua painetta tuolla alakerrassa. Tuttu tunne, ponnistutti siis jo. Tsekkaus toi tuloksen; 8cm auki.Hetkeksi nousin sängystä pystyasentoon (pari supistusta) ja johan alkoi tosissaan ponnistuttaa. Siirryin takaisin sängylle ja meidän pikkuprinsessa syntyi kahdella supistuksella eli 4 ponnistuksella. Apgar-pisteet 9, 9 ja 9 (ehkä sairaalan synnytyskertomus kertoo, mihin jäi täysi kymppi, vaikka sillä mitään merkitystä ei olekaan..).

Vaubeli nostettiin hetkeksi mun paidan sisään ja Hannu sai nappaista napanuoran poikki. Sitten strategiset mitat.. synnyttelin siinä vielä istukan, joka oli kunnossa ja kävin pikasuihkussa. Sitten imetyksen ja iltapalan pariin. Oli kauhee nälkä, mikä oli ihan outoa, kun Vilman syntymän jälkeen ei tehnyt mieli syödä yhtään mitään.
Pari tuntia oleiltiin synnytyssalissa ja sitten tultiin joskus kymmenen aikoihin tänne osastolle 13/2, huoneeseen 17, joka siis on mun onnennumero :) Aamuyöstä tänne tuotiin toinen synnyttäjä, joka oli juuri putkauttanut 8. lapsensa :0 ja juuri nyt äsken, kun tätä kirjoitan niin tuotiin kolmas. Nyt ollaankin täällä sitten kuin sillit suolassa, vaan tuollaset verhot välissä. Onneks huomenna pääsee pois. Tein jo tässä kirjoituksen välissä päätöksen siitä lisämaidonkin antamisesta, ettei jää sitten koitutuminen kiinni siitä, että vauvan paino on tippunut liikaa.

Käsittääkseni synnytyksen kestoksi tulee vain noin 4 tuntia, koska kesto lasketaan siitä, kun supistukset tulevat säännöllisesti alle 10 min välein. Joten loppujen lopuksi nopea toimitus! Kauhulla vaan mietin, kuinka me oltais saatu täällä aika kulumaan, jos oltais lähdetty silloin 9.pvä klo 14, kun Kuusamon kätilö melkein pakotti... HUH.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Itse oon tosi hyvässä kunnossa, heti pystynyt istuun ja toimittaan vessa-asiat ok ja kohtukin on pienentynyt niinku pitääkin. Eipä tuo jälkivuotokaan näytä olevan enää normaaleja menkkoja suurempaa ja yhtään tikkiä en saanut mihinkään... nyt kun tuo vauvan paino saadaan tasoittuun, niin täällä ei ole yhtäkään huolta ;)