Uskaltaakohan sitä..

..edes yrittää alkaa kirjoittaa tänne jotain, kun se tuntuu AINA merkitsevän sitä, että jompikumpi lapsista herää ;)

Neitikin sitten täytti jo täyden kuukauden, hullua kuinka nopeasti tämä aika menee! =0 Ollaan saatu nauttia jo hymyistä, mut vitsi että niitä on hankala saada kameralle. No eiköhän tässä vielä ehdi. Mitäs sitä kertois tyttelistä; on kyllä helpohko tapaus *kopKop*, vaikka ei nukkuis niin melkein aina tyytyväinen joko sylissä tai sitterissä. lelumatolla ei vielä viihdy, mutta eipä tuollaisen kk ikäisen tarvikaan.. Vilma vaan olis niin innoissaan aina laittamassa neitiä sille, ja menossa itse makoileen viereen :) Vilmakin on päässyt yli ensijärkytyksestä, eilen se oli ihan uskomattoman suloinen, kun menin herättään (! joo, nukkui taas kolmatta tuntia ja ajattelin että kohta ei päästä yöunille ikinä) sen päikkäreiltä niin se heti käski mun tuoda vauvan että saa pussata. Siinä se sit ensitöikseen silitteli ja pussaili vauvaa <3 Kaks kertaa ollaan käyty vauvelin kanssa ulkona. Pakkasrajahan on pienillä -10 astetta, ja täällä on ollut paljon sellaista -7/8 astetta, jolloin ei olla viitsitty lähteä. Yks viikko oli alle viittä, niin silloin käytiin kaks kertaa. On kyllä hyvin nukkunut vaunuissa molemmilla kerroilla, mutta toisella kerralla sai kauheen raivarin puettaessa, joka kyllä onneks laantui heti kun päästiin ulkoilmaan... Ihan järkyttävän kova kakkaaja ja pulauttelija on tuo neito, välillä tuntuu että jääkö sinne masuun mitään, kun kaikki tulee välillä paluupostissa. Ihan erilainen kuin Vilma, joka kakkas kerran viikossa eikä tarvinnut edes röyhtäytystä.. Mutta niinhän se on, että kaikki noiden väliltä on normaalia, mulle on vaan sattunut nyt ihan eri ääripäiden lapset tässä asiassa :) Ei vaikuta kuitenkaan (ainakaan vielä) miltään refluksitaudilta, eikä vauva tunnu kärsivän siitä pulauttelusta, mitä nyt joskus kakoo niitä "oksennuksia"...

Muuttoprosessi on edelleen kesken, arvasinkin etää näin käy, kun on kokonainen kuukausi aikaa tehdä muuttoa, että sitä sitten jättää tapansa mukaan viime tippaan. Tämän viikon aikana pitäis päästä purkamaan loput kamat vanhasta kodista, koska ens viikolla siivooja menee katsastamaan paikan. Hannele on luvannut meille siivoojan sinne vanhaan asuntoon, mikä on kyllä suuri helpotus, ettei tarvi juosta välillä imettämässä ja sit taas mennä siivoon jne. Ajateltiin kuitenkin vähän tehdä "ennakkosiivousta", pyyhkiä kaapit yms ettei sellaisesta tarvi maksaa siivoojalle... Oon viihtynyt täällä uudessa kodissa tosi hyvin, vähän mua säälittää Vilma, kun se on jo niin tottunut "kaupungin menoon" ja nyt se ei näe täällä ketään päivän aikana. Yks päivä kun käytiin keskustassa sen kanssa niin oli ihan onnessaan kun sai käydä kaikissa vanhoissa tutuissa paikoissa. Ensin mentiin apteekkiin ja osas sieltä itse suunnistaa "pusukauppaan" (Valintatalo.. jonka seinässä kuva missä pussataan ;) ja oli ihan täpinöissään siellä kun työnteli pikkukärryjä ja moikkaili tutuille myyjille... Kovasti alkaa olla jo neiti leikkikaveria vailla, ei voi kuin odottaa, että lumet sulaa sen verran, että päästään puistoon. Täällä toivon mukaan on leikkikavereita puistossa. Yks päivä meidän vuokranantaja kävi lapsensa (reilu 2-vee) kanssa täällä irrottamassa yhden heille kuuluvan lampun, niin Vilma ehti sitten jonkun 10min leikkiin Annan kanssa.. viikon hoki sen jälkeen "Anna, kiire", kun ei ehtinyt sen kauempaa leikkimään :(

Itse oon alkanut taas pikkuhiljaa urheilemaan. Aloitin ensin koiralenkeillä ja nyt oon käynyt hiihtämässä. Oikein luisteluhiihtoa. Hannun urheilutietokoneella oon tallentanut kaikki faktat, niin tietää sitten miten kunto kehittyy :) Paino vaan ei liikahda minnekään vaikka oon syönyt tosi siististi ja urheillut päälle. Ärsyttää.

Jahas, mut tähän loppu nyt tänkertainen tilitys, kun Vilma huhuilee tuolla jo, että olis aika mennä hakeen ;)