Johan oli aikakin. Siis saada jotain aikaiseksi tännekin...
Kuukaudessa tapahtuu paljon, tuntuu, että meille vielä keskivertoa enemmän... no enpä tiedä tuosta, mutta siltä tuntuu tällä hetkellä.
Alma oppi melkein heti tuon pyörimis-liikkumisen jälkeen ryömimään, ja nyt tuo on pari viikkoa noussut kaikkia mahdollisia esineitä vasten polvilleen, ja siinä sitten itseään nytkyttää. Hassunnäköistä. Molemmat neidit ovat olleet nuhassa, mutta ei mitään sen pahempaa. Muutama yö meni vähän huonommin nukkuessa...
Businessideoita tässä ollaan kovasti pyöritelty, ja ihan oikeasti jo käyty juttelemassakin niistä! En kerro niistä vielä sen enempää, muuta kuin että tästä on nyt hyvä maku suussa, ja ensireaktiot ovat olleet positiivisia. Olen vaan niiiin innoissaan, jos olis mahdollisuus elää niin, että vois tehdä työtä, jolla on tarkoitus. itselle.
Ollaan suunniteltu myös etelänmatkaa. Sellaistakin mietittiin, että jos lennettäis vaan Helsinkiin ja otettais äkkilähtö jonnekin. Niitä saa ihan törkeen halvalla, jos on valmis lähteen vaik samana päivänä, ja netissä voi kuitenkin laittaa kriteeriksi "perheloma". No katsoo nyt kuinka nuo rahat riittää, on ollut menoa autoon (melkein 1000€) ja Hannukin taas ilahdutti 136 euron sakoilla. Aina niin ihanaa, kun rahaa menee tarpeeseen... Vaihdettiin vakuutusyhtiötä (pankinvaihdon yhteydessä) niin sieltäkin tuli kaikki laskut yhdelle kuulle, tonni niihinkin on varmaan mennyt. Puhumattakaan nyt siitä, että ainakin aita pitäis vielä tälle vuodelle saada pystyyn. tehtiin sellainen päätös, ettei aidata koko pihaa, koska siitä tulis turhan massiivinen, jotta koirat pysyis sen sisäpuolella.. Aidataan tuosta etupiha ja sivupiha, se on sopivankokoinen alue, jonne mahtuu hiekkalaatikkokin lapsille, ja keinu, eli lapsetkin voi hätätilassa hetkeks jättää sinne sit ilman valvontaa.
Itellä on ollut terveyden kanssa ongelmia, ja on kyllä itse asiassa vieläkin.. Yhtäkkiä lähti lähes kaikki tunto jaloista tai oikeammin koko alakropasta navasta alaspäin. Sen verran oli tuntoa, että just pysyi pystyssä (kahdella jalalla, yhdellä ei) ja pystyi sen verran huomaamaan pissahädän, että housuun ei tullut...Tällä hetkellä (lääkärikäynnin, liharelaksanttien ja kahden hieronnan jälkeen) tunto on palannut pätkittäin. Enää on hieman tunnottomuutta muuten, mutta pohkeet ja jalkaterät ovat edelleen tosi tunnottomat. Sellainen tunne, kun hammaslääkärissä on puudutettu ja tunto alkaa hieman palaamaan. Pistelee ja tuntuu turvonneelta. No fun at all. Ilmeisesti olen tämän aiheuttanut liialla urheilulla ja liian vähällä venyttelyllä.. huh huh, ei oo vanhaks tulemista. Tai sitten mulle taas kantapään kautta kerrotaan, että venytellä tarvii, jos tekee treeniä maks painoilla... voi hyvänen aika, kuinka saattoi sattua se eka hieronta.. meinas itku päästä. Oli vielä jotenkin tosi tympee se hieroja, ei puhunu mitään.. toka kerta; vaikka kipeää tekikin; oli ihan eri luokkaa, kun koko ajan juteltiin mukavia samalla :)
Jaa-a. Nyt väsyttää. Täytyis mennä nukkuun. Saas nähdä, nukkuuko Alma koko yön tänään, kun jostain syystä oksensi tänään kaikki iltamaidot ja iltapuurot ulos. Ei oo ikinä ennen tällainkaan sattunut...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Se on sitä elämätä! Jota elä elämättä jätä! TV: Mummi
Teillä tosiaan tapahtuu! Musta tuntuu että meillä ollaan niin pysähtyneessä tilassa eikä mitään oikee tapahdu. Toisaalta sekin ihan mukavaa... Vilhon jokaista kehitysaskelta seurattiin NIIN tarkkaan ja tuntui että kauheesti kaikkee tapahtui, mutta Martissa en huomaa yhtään "edistyksiä", se vaan on ja kasvaa ja kehittyy kai ihan ajallaan, kun ei ole sitä uutuuden viehätystä ja suunnatonta jännitystä ku VIlhon kehityksen kans, niin se kehitys tapahtu ihan huomaamatta. Marttikin "ryömii" takaperin ja ympyrässä. Ei osaa istua sitten yhtään - varmaan alkaa yhtä myöhään istumaan ku VIlhokin kun ei viihdy selällään yhtään, vatsallaan vaan. Eikä vieläkään viihdy yksin, eli kokoajan oltava näköyhteys. Ja tosiaan kaksi hammasta tuli viime viikolla ja näyttäis siltä että kolmas jo tulossa!
Tuo on kyllä niin totta, että eka lapsi on jotenkin niin "jalustalla", koko ajan seuraa että kehityykö ajallaan jne, ja nyt, hyvä kun muistaa minkäikäinen tuo pikkuinen on :) ja ihan yhtä kehittynyt se kai on kun siskonsakin ;) Ja jos ei oo, niin kaikki ajallaan!
Alma istuu hetken jos sen laittaa istumaan, osaa siitä lähteä sitten jatkamaan matkaa. ite ei osaa vielä mennä istumaan. Suunta on kovasti ylöspäin (kauhee kiire tällä asialla). KOko ajan yrittää kammeta itseensä polviseisonnasta seisomaan, mutta ei vielä onneks jalat kanna! Almallakin on kaks hammasta, lisää en oo huomannut että olis tulossa.
Hassua, Alma viihty aluks vaan selällään, vasta sitten kun itse oppi kääntyyn alkoi tykätä olla masullaan.
Taas on jäänyt blogit tarkastamatta, mutta nyt luin! Toi selkähommeli on pelottava. Ihan tosissaan pelästyin, kun kuulin siitä. Olis voinut olla joku pahempikin juttu, tyyliin halvaus tai tulppa tms. Lihasjumi on kivulias, mutta se on noista vaihtoehdoista varmaan se mieluisin. Eli koetapa nyt muistaa venytellä! Ja osta se piikkimatto! Tuntuu tosi hyvältä kyllä, vaikka aluksi pisteleekin.
Ekan lapsen lumo on varmaan se, minkä takia vanhimmilla lapsilla hyvin usein tulee se pätemisen tarve - tehdä niinkuin muut olettavan hänen tekevän, esim. pärjätä koulussa tms. Me esikoiset ollaan ns. koekaniineja, ja tietty saadaan enemmän huomiota kuin kukaan muu sisarusparvesta, paitsi ehkä iltatähti. Pikkusisaret saavat vapaammin mennä, eivätkä ehkä sen takia tunne sitä samaa tarvetta miellyttää vanhempiaa, kun eivät alusta alkaenkaan ole tarvinnut sitä yhtä aktiivisesti tehdä. Hyvää ja huonoa kaikille siis :-)
Noi ei oo mitään faktoja, kunhan vaan arvuuttelen ja muistelen jotain mitä olen lukenut..
Se mua tuossa selkähommelissa ihmetyttää, kun tuo tunto ei vieläkään ole kunnolla palautunut?! Voiko kestää näin pitkään`?
Noin se varmasti just menee. Mun pikkuveli joskus totes mulle pikkuhiprakassa, että siks varmaan oot niin huomionkipee, kun oot esikoinen :D ja saanut siis hirmusti huomiota pienenä vanhemmilta ja tietty koko suvulta ja tuttavilta. Ja kaikki rajat jouduin rikkomaan, ja ainakin omasta näkökulmasta jantusella oli jo paljon helpompaa :)
Täällä toinen huomionkipeä esikoinen..
Selästä - kyllä jos kunnon solmuun olet selän saanut, niin sen avaaminenkin kestää pitkään. Sehän on voinut olla jo menossa tuohon suuntaan esim. siitä, kun odotit Vilmaa, tai viimeistään Almaa ja kantelit Vilmaa. Ja sit synnytykset ja lisää kanniskelua. Ja sitten nuo treenit päälle, jotka varmaan sitten sekoitti pakan lopullisesti. Mulla menee niska usein jumiin, mutta ekalla kerralla en sitä tajunnut, vasta kun huimas jatkuvasti ja oli monen erityyppistä päänsärkyä, ja kuvittelin että aivokasvain vaivasi. Sitten sitä kuukausikaupalla avattiin, eikä se siitäkään ihan hyväks tullut. Silloin puutui käsivarret aina pikkurilliin saakka.
Lähetä kommentti