Kuulumisia

Täytyypä tännekin pari sanaa laittaa, kun taas on aikaa vierähtänyt.
Ville-Matti oli viime viikolla syyslomalla täällä, käytiin Rukalla ja shoppailemassa, ja Hannun kanssa sitten kävivät mäessä. Kaks ekaa rinnettä aukes jo viime tiistaina, ja onhan tääällä jo ihan kivasti lunta muuallakin kun mäessä, tänä aamuna esim. päästiin pulkalla puistoon ja siellä sitten laskettiin mäkeä =) Ihanaa, kun on lunta! Odottelen kovasti, että ladut saatais taas kunnolla auki; on tuolla keskustassa tehty ensilumen latu, mutta ei viiti oikein hiihtämisestä maksaa kuitenkaan. Ja käy ne tuolla pururadalla jo sivakoimassa, mut ei siellä vielä oo mitään virallisia latuja.

Tiistaina lähdetään kohti Nokiaa, eka yö kyllä vietetään Akun ja Tarjan luona Jäälissä ja siitä sit keskiviikkona Nokialle. Ei sen kummempia suunnitelmia, mut ainakin HopLopissa käydään Suvin ja lasten kanssa, ja mä käyn Jennin kanssa jossain juoruilemassa ja sit mummuja ja vaareja nähdään, ja tietty äitiä, isää, Ville-Mattia ja Jussia. Niin ja kyllä Jantunenkin kai on tulossa Helsingistä koko viikonlopuksi ja Tiiakin sitten sunnuntaina kun pääsee tennisleiriltä. Kiva nähdä kaikkia! Toivottavasti ehtis nähdä muitakin sukulaisia ja kavereita, mut aikaa on taas rajallisesti. Ainakin kummityttö olis kyllä ihana nähdä..

Mitäs muuta.. Alma seisoo joka paikassa ja viime viikolla Ottiksen synttäreillä käveli ihan innoissaan taaperokärryn kans pitkiä matkoja =0 Hui, toivottavasti ei nyt ihan viel innostuis tuosta kävelystä. Almalle tuli 8 kk täyteen tuossa viikko sitten niin ollaan pikkuhiljaa kokeiltu vähän rakeisempaa ruokaa ja niinhän siinä tänäänkin kävi, että kunnon oksennus saatiin aikaiseksi. Se jotenkin hätääntyy kun tulee niitä paloja suuhun ja sit alkaa yökkiminen ja sitten ne menee kurkkuun ja seuraavassa hetkessä kaaressa pihalle, korkojen kera.. ehkä me vielä vähän aikaa pidättäydytään soseissa, ja jollain porkkananpaloilla vaikka harjoitellaan tuota pureskelua.

Paino putos tuossa edellisen kirjoituksen jälkeen vielä kilon, mutta nyt TAAS ei tapahdu mitään.. niiin ärsyttävää! Tuntuu, että mitään ei oikein voi syödä jos meinaa laihtua enkä oo enää varma mitä pitäis uskoa. Kun toisissa paikoissa kehotetaan olemaan tosi pienillä kaloreilla jos meinaa laihtua ja toisissa taas, että on ihan turhaan itseään näännyttää ja laittaa kroppaa säästöliekille. Kumpikaan ei nyt tunnun tuovan tulosta; ei tosi pienet kalorit mutta ei myöskään reilummat syömiset (mutta siis vajeella kuitenkin). Urheilua en enää enempää pysty lisäämään, aika ei vaan riitä. Eli tunnin vähintään lenkkeilen päivässä ja sit 2-3x vko "ekstrana" uintia, pitkiä lenkkejä, salia yms. No mutta, siitä oon tyytyväinen, että en silti ole luovuttanut niinkuin yleensä, pidin vaan yhden "päännollaus" päivän eli söin jätskiä ja suolapähkinöitä...

Mut siitä oon ylpeä, että oon saanut pidettyä nuo kiinteistövälitysalan opinnot etuajassa, mikä on mun opiskelumotivaatiolla hurja edistysaskel! Eilen palautin sopimusoikeuden tehtävän, jonka deadline olis ollu 2.11.! Nyt on sitten aikaa viimeistellä sitä päättötyötä. Jee! Sit kun sen saa käsistä niin alkaa vähän helpottaa, ja vuoden vaihteen jälkeen helpottaa myös nuo kiinteistövälitysopinnot, kun siirrytään lakiasioista markkinointiin yms "soopaan".

vilmalla on nyt tosi hankalaa aikaa noiden päikkäreiden kanssa. Ei meinaa jäädä millään sänkyynsä, ellei sen kanssa ehdi siellä lepäillä vähää aikaa. ja sitten on illat yhtä kiukkua ja hulinaa ja Alman satuttamista, jos ei ole nukkunut. Eli selkeesti niitä unia tarvitsee ja sitten kun saa nukahdettua niin posottais vaikka 3 tuntia! ja kun on se "uus" sänky niin ei pakottaakaan voi. Mulle riittäis, että pysyis sängyssään ja rauhoittuis, ja lukis vaikka kirjaa (ja ihan varmasti nukahtais) mutta riehuu vaan ja juoksee pois sängystä ja esittelee kaikenlaisia "tarzan-huutoja"...