Nyt se imetys on sitten loppu. Pari päivää olen tässä tyhjennellyt tykinkuulamaisia rintojani viemäriin ja lämpöisellä yrittänyt hautoa, ettei tulis rintatulehdusta. Olo on hyvä, mutta haikea. Ihan kuin tuo Vilma olis nyt iso tyttö eikä mikään vauva enää... Olin haaveillut imettäväni vuoden ikään asti, mutta erinäisistä syistä johtua tien pää tuli vastaan nyt. Älkää kysykö.
Imetystä pidetään kovin hyvänä asiana, ja sitä jaksetaan neuvolassa toitottaa, kuinka tärkeää se on vauvalle. Ja varmasti onkin, mutta mielestäni sillä luodaan kauheita epäonnistumisen paineita ja vastakkainasettelua niiden kanssa, joilla imetys ei syystä tai toisesta suju. Oma imetykseni sujui hyvin, heti siitä lähtien, kun vielä punnitsematon pikkukäärö rinnalleni asetettiin muutaman minuutin ikäisenä. Ei oltu edes napanuoraa katkaistu. Lämmöllä edelleen muistelen tuota hetkeä kaiken sen
väsymyksen ja kovan työn jälkeen.
Nan2-korviketta juodaan nyt pullosta ja hyvin on lähtenyt alkukankeuksien jälkeen menemään. Tuntuu, että tämä on tehnyt tehtävänsä, eikä Vilma ole ollut enää lainkaan niin kiukkuinen ja ilmavaivainen. Mulla on kuitenkin tosi paljon kuituja sisältävä ruokavalio (ja tuoretta ruisleipää, joka tunnetusti aiheuttaa vatsavaivoja) ja se on saattanut olla pikkuiselle vatsalle liikaa. Tiedä sitten, mutta ainakin nyt kolme päivää on mennyt paremmin. Kopkop. Viime yönä Vilma nukkui ekaa kertaa sitten pikkuvauva-aikojen 8 tuntia putkeen. Wau!
Tänään tulee kiinteistövälittäjä arvioimaan asunnon ja kyllä nyt paikat kiiltää.. Sormet ja varpaat ristissä, että ehdottaa hinnaksi jotain ihan muuta kuin mitä me maksettiin. Saa nähdä. Mutta nyt Vilma repii housunlahkeesta, joten jatketaan leikkejä. Musat soimaan ja lueskellaan kirjaa, kun pihalla tulee taivaan täydeltä räntää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Voi Miia, voin vain kuvitella kuinka haikeeta imettämisen lopettaminen on...Minunkin on tarkoitus YRITTÄÄ imettää AINAKIN vuoden, mutta saa nähdä jos jaksaa ja jos maitoa riittää ja jos poika edes haluaa. Kummastuttaa sekin kun tuntuu että saa selitellä itseään jos haluaa imettää kauan. Niinkuin se olis jotenkin epäluonnollista... Toisaalta taas sitäkin arvostellaan jos aikaisemmin syystä tai toisesta lopettaa...No arvostelkoon vaan muut, mutta se on niin henk koht asia, että sitä ei voi kukaan tietää paremmin ku äiti ja lapsi itse, mikä on hyvä kullekin.
Vilho on nyt alkanut joka päivä saamaan vähän kiinteitä ja näyttää siltä, että puolukkakaurapuuro on Vilhon lemppari (ainakin iskän syöttämänä)liian litkut se vaan päristelee ulos...Ei oo vielä minkäännäköistä rutiinia kehittyny vielä ruokailun suhteen, yritetään vaan et jossain vaihees päiväl sais vähän kiinteetä, jos ei maistu niin vähän myöhemmin. Kai se olis hyvä lapselle jos olis joku rutiini, mutta kun me ei olla muutenkaan niin rutiininomaisia ihmisiä niin, miten sitten opettamaan...Nukkumisenkin kanssa meil ei oo minkäännäköstä rutiinii yritetty, et poika nukahtaa illalla tissille kun on väsynyt jne. Nyt kyllä selvästi on alkanut aikaisemmin heräämään (klo8-9), ettei enää nuku klo 11 asti et kai se oikeeseen suuntaan menee joka tapaukses.
Onnittelen vielä 8,5kk:n rupeamasta - se on kyllä hieno saavutus!
Toi on Jenny myös niin totta, että sitäkin on monen vaikea "sulattaa" että imettää kauan. Muakin ehdittiin jo arvosteleen pitkästä imetyksestä, vaikka eihän se todella sitä ollut. Muistaakseni WHO:n suositus imetyksestä on 2 ikävuoteen asti!! Sinne asti en kyllä olisi jatkanut, vaikka kaikki olis mennyt hyvin. On todella haikeaa aikaa tämä, mutta eiköhän äitikin tästä selviä, kun tyttökin on ollut tyytyväinen :)
Vai on Vilhokin alkanut jo innostuun kiinteistä! Meilläkään ei ollut aluksi mitään rytmiä tai rutiinia kiinteiden syömisissä, silloin tällöin maisteltiin. Enkä minäkään oo mikään rutiinien ihannoitsija todellakaan. Kuitenkin nyt, kun Vilma on vähän isompi, oon huomannut, että meillä toimii kaikki paremmin jos noudatetaan melko selkeää rytmiä. Se on kuitenkin tosi joustava, saattaa kahdellakin tunnilla heittää päivittäin eikä sen takia jätetä mitään reissua tekemättä tms. Mun mielestä sillä, noudattaako jotain rytmiä tai ei, ei oo mitään merkitystä, pääasia että se arki sujuu sillain kohtuuhelpolla ja on kaikille mieleistä :)
Ai nytkö Vilmasta on tullut iso tyttö,ei siis enää tissiä,onhan se haikeaa varmaan jättää se...Kyllä siinä äiti pääsee vähemmällä kun ei ole "riippaa" matkassa.Voi jättää hoitoonkin helpommin.Mummi odottaa täällä malttamattomana....
joo no siinä on se, etten olis halunnu "päästä vähemmällä"... en osaa ajatella noin, olisin vaan toivonut, että kaikki (tai no ei kaikki) olis mennyt toisin
Lähetä kommentti