Luin äsken tuon eilen kirjoittamani jutun, ja olipa se tyhmän kuuloinen näin jälkikäteen. Valitan, että imetystä on ikävä, ja silti olen sen lopettanut. Senkin uhalla, että kaikki on ihan päin peetä niin kerron teille nyt syyn tähän: Olen (toivottavasti) raskaana. Älkää vielä onnitelko, mitään ei ole varmaksi todettu ultrassa, joka on vasta pääsiäisen jälkeen 25.3.
Mehän ollaan toivottu kahta lasta meidän perheeseen, ja myös pienellä ikäerolla. No yllätys tosiaan oli, että näin nopeasti tärppäs. Olin ajatellut jatkaa imetystä normaalisti tuonne vuoden ikään, siinä olis silti jäänyt se 3-4kk "marginaali" ennen NuppuOlavin syntymää ja uutta imetystä. Viikko sitten aloin kuitenkin vuotaa verta, ja niinkuin imetystuen sivuillakin sanottiin, sain lääkärin määräyksen lopettaa imetys. Oikeastaan sen antoi kolme lääkäriä: yksi päivystyksessä, jossa kävin, toinen puhelimen välityksellä (äitiysneuvolalääkärini, joka oli asiassa aivan ehdoton) sekä lääkäri, joka teki minulle varhaisultran. Varhaisultra meni siinä mielessä mönkään, että viikot eivät aivan vastanneet menkoista pääteltyjä eikä sydämen sykkeestä voitu vielä olla varmoja. Molemmat me siellä nähtiin "sykkivää liikehdintää", mutta koska se ei ollut sellainen "äänellinen" ultralaite, ei voinut sanoa 100% varmasti
mikä tilanne on. Itselläni on vahva tunne, että kaikki on hyvin. Pitäkää peukkuja!
Päivä imetyksen lopettamisen jälkeen vuoto loppui, ja siinä mielessä olen nyt saanut mielenrauhan, etten sitä aivan turhaan lopettanut. Toki edelleen on mahdollisuus, että asiat eivät ole hyvin. Nyt elellään rauhassa päivä kerrallaan ja odotellaan noita pääsiäisen jälkeisiä ultrakuulumisia. Paha olo ja kuvotus on kokoaikaista, puhumattakaan pissalla ravaamisesta... tai väsymyksestä. Tutut fiilikset, mitä Vilmastakin oli :) Vielä tuoreessa muistissa <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Tervetuloa ulos kaapista! Ei onnitteluja, mutta peukkuja ja isovarpaita pidetään pystyssä täällä, että NuppuOlavi olisi kunnossa ja syntyisi ajallaan lokakuussa (oliko se niin?).
Paha olo on sinänsä lupaava merkki, että kaikki on ok :-)
Kyllä nyt pommin tiputit, muuten..
Kiitos:) Juu, lokakuun loppupäiviin menee/menisi tuo laskettu aika. Oireet on kyllä ihan todentuntuiset, toivotaan että tää on nyt "sitä" raskauspahoinvointia... tulis niin sopivaan saumaankin, ettei tarvis heti alkaa miettiä itselle töitä Kuusamossa ja Vilmalle hoitopaikkaa vaan rauhassa kuulostella kun Ruka laajenee, josko sieltä se unelmien duuni kävelis vastaan :)
Vihdoin tulisi sukuun lisää skorppareita! Kuulostaa järkevältä järjestelyltä tuo hoito- ja Rukajuttu.
Tekis mieli sanoa: Hurraa, mahtavaa! Mutta maltetaan vähän vielä. Samaa mieltä kuitenkin kuin Laura, että pahaolo hyvä.
:)
Odotellaan!
Mummin mielestä skorpparit on hiukan sanoisko "hankalia" mutta jos tuloo niin tuloo...Toivotaan kumminkin parasta.
Se tekis sit myös esimerkiks mun vanhemmista "hankalia", skorpioneja kun ovat.. Sulla taitaa olla vaan yks hankala skorpioni siellä kotona *hehheh* :)
Skorpparit ovat ihan kilttejä, sanoo yksi sellainen. Miian appi on kyllä kuulemma eri mieltä, sinänsä..
No no tytöt eipäs nyt olla ilkeitä....osaa ne skorpparit olla joskus kilttejäkin ? !
Meinasin laittaa että sitäkö se nyt on .... tuon edellisen viestin luettuani. Päätin kuitenkin odottaa ; ) Peukkuja ja pieni kateus äänessä... Olishan se toisaalta vielä kiva se kolmaskin mutta jospa tällä kertaa järki voittas tunteen. t. Sanna
Vai oot sinä Sanna arvannut heti :) Kyllähän tuo edellinen juttu niin pöljältä kuulosti, että pakko oli tulla ulos kaapista...
Mä todennäköisesti alan haaveilla kans jossain vaiheessa kolmannesta, mutta kaks on hyvä luku kun pelkällä järjellä ajattelee. Mahtuu normiautoon, lomat on mitoitettu usein 2 lapselle yms.. Mutta odotetaan nyt ensin tuleeko tämä pienenpieni NuppuOlavi yhtenä terveenä kappaleena ulos :) Toivon mukaan. Ja kahteen se meillä kyllä jää eli nyt vaan asennoidun, että oon viimeistä kertaa raskaana. Huoh.
Lähetä kommentti